Viime viikon perjantaina meitin isä-miehellä oli vapaata ja aika extempore päätimme edellisenä iltana että
- huomenna lähdetään Muumimaailmaan -
Sää lupaili puolipilvistä ja mahdollista tihkusadetta mutta ei se mitään!
Minkä kesä kastelee niin sen se myös kuivaa, vai miten se nyt oli...
Varmasti monelle tuttu kartta. Itse olin hyvin yllättynyt ensinnäkin siitä että koko
Muumimaa oli saaressa...
Mukamas hyvin käynyt läpi paikan kotisivut ;)
No, joka tapauksessa saarella riitti nahtävää ja koettavaa vaikka kuinka!
Klikkaa kuvat suuremmiksi
Auton päätimme parkeerata muumiparkkikselle joka sijaitsee Naantalin keskustassa.
(8€ sis. parkkipaikan ja meno/paluun bussilla koko konkkaronkalle)
Siitä hypättiin sitten muumibussiin joka vie vanhankaupungin laitamille
josta on kävelymatkaa Muumimaailman porteille vielä muutama satametriä(?).
Siinä kauniin rantakävelyreitin verrella on monia ruokaa tarjoilevia ravintoloita jos nälkä jo siinä vaiheessa on.
Jos haluaa välttää kävelyn rantareittiä pitkin niin perille Muumimaailmaan vievälle sillalle asti on mahdollisuus päästä myös muumi"junalla" joka starttaa tuon ensimmäisen yläkuvan vaalean talon lähettyviltä
Muumikaupan edestä.
Me ei siitä tiedetty meno vaiheessa mutta kotiintuloreissulla hypättiin sen kyytiin ja olikin pitkän päivän jälkeen mukava saada kyyti bussipysäkille.
Lastenvaunutkin sai näppärästi mukaan perässä kulkevan peräkärryn kyytiin.
Siinä se nyt on!Muumitalo!
Oltiin kaikki vaikuttuneita näystä, todella hieno ja isooo talo.
Sinne piti päästä aivan ensimmäiseksi.
Talon kuistilla meitä olikin vastaanottamassa Muumipappa ja vanhin Vilijonkan lapsista.
Tässä vaiheessa Adéa oli kauhusta kankea noiden hahmojen lähellä ja olikin sitä mieltä että
mennään pois mennään pois!
Automatkalla neiti oli nimittäin vielä miettinyt että nostaa Pikku Myyn sitten kyllä syliinsä...
Pappa sun muut hahmot ohitettiin ja astuttiin sisään muumitaloon jännittyneinä.
Katsokaa kuvia, niin hienoa ja vimpan päälle mietittyä!
Oli sitten lapsi taikka aikuinen niin tuolla riitti ihasteltavaa ja puuhaa monen kerroksen verran.
Jossakin vaiheessa Adéa alkoi miettimään ja katselemaan näitä muumeja hieman tarkemmin ja funtsasi että ovatkohan ne ihan oikeita vaiko vain puettuja?
Taisi minun vastaus olla aika ympäripyöreä ja aihe unohtui kun piti jo juosta seuraavan puuhan äärelle.
Miten pitkään teillä on uskottu satuhahmoihin?
Drontti Edvard lumosi neidin täysin. Katseli ja ihasteli tuota otusta pitkään ja totesi
että kyllä tuo oikea on kun kerran kelluu (heiluu) tuolla vedessä.
Mietti myös että voisi tulla rannalle jotta saisi paijata sitä.
Muumipapan laivankannelta oli hienot näkymät. Ja mm alueella sijaitseva uimaranta näkyy tästä.
Adéa olisi luonnollisesti halunnut polskimaan mutta meillä ei ollut uimakamppeita mukana.
Enkä muista nyt yhtään että oliko tuolla edes pukukoppeja käytössä.
Teatteri Emman Pikku Myyn lännenkaravaani käytiin katsomassa.
Todella kiva musiikkiesitys josta tykkättiin koko perhe.
Toinenkin esitys olisi ollut, Haisulin saluuna, mutta puuhaa riitti muutenkin joten se jätettiin katsomatta.
Me olimme jo ennen Muumimaailmaan tuloa käyty syömässä, Naantalin keskustassa, joten esityksen jälkeen oli vuorossa hieman välipalaa. Jäätiin tuonne teatterin suojiin syömään sillä juuri silloin kun esitys alkoi niin alkoi myös hieman satamaan. Meitin onneksi kun eväät oli nautiskeltu niin oli myös sade loppunut ja päästiin taas seuraavien seikkailujen pariin.
Otettiinkin suunnaksi Noidan talo, Hattivattien luola ja Mörön talokin katsastettiin.
Oli muuten aikamoinen jännityskierros neidin mielestä ja melkein parku tuli kun noidan talolle päästiin.
Äkkiä piti ohi mennä!
Muumipapan laiva oli tosi hieno ja jännä paikka myös. Sai kiivetä ja liukua. Leikkiä vedellä ja tehdä Tuutikin kanssa vaikka käsikorua.
Kaikkialle tuolla pääsi myös lastenvaunujen kanssa. Jos ei tavankulkijan reittiä niin sitten oli tehty oma reittinsä vaunuilijoille. Oikein hyvin toteutettu.
Muutenkin koko saaren kaunis ympäristö ja luonto oli lähellä koko ajan ja olikin mukavaa ulkoilla tuolla.
Pakko muuten sanoa että perjantai päivä, elokuun alussa, oli todellakin oivallinen reissupäivä tuolla käyntiin. Väkeä oli mutta ei läheskään tungokseen asti ja kaikkea pääsi katsomaan ilman että joutui jonottamaan. Muumitalo oli ilmastoinnista huolimatta todella lämmin paikka sisältä ja ajatuskin siitä että talo olisi lisäksi tupaten täynnä ihmisiä kauhistutti. Nyt siellä oli lähes väljää ja pystyi kivasti valokuvaamaan ja tutkimaan paikkoja rauhassa niin että "happi kulki".
Toisella kierroksella taloon oli neitikin jo lämmennyt hahmoille. Niiskuneitiä halusi mennä helssaamaan ja paijaamaankin uskalsi. Aéon katseli ja ihmetteli myös näitä silmät suurina.
Tyytyväiset matkaajat muumijunan kyydissä.
Viisi tuntia meillä meni kaikenkaikkiaan tuolla kierrellen ja siinä ajassa ehdimmekin näkemään joka nurkan ja kätkön mitä Muumimaailmalla oli tarjota.
Ihan lasten ehdoilla mentiin ja kylläpä vain olikin kummatkin lapsista yllättävän tyytyväisiä koko reissun ajan. Vaikka Aéon ei edes nukkunut päikkäreitä tuona aikana niin pysyi hyvällä tuulella kun katsottavaa ja ihmeteltävää riitti yllinkyllin.
SuperKivaa oli ja niinhän neiti kyseleekin jo että milloin mennään uudelleen.